Pää tyhjä. Vai liian täynnä. Tekstin tuottaminen liian vaikeaa. Ajatukset pyörivät edestakaisin. Liekkö teille kenellekkään muulle tuttu tunne?
On olo kuin katsoisi omaa elämää ulkopuolelta. Toimii rutiinien mukaan. Aamulla ylös, jotta lapset ehtivät kouluun ja eskariin. Päivällä, mukatekemistä, välipalan laittoa, koulutehtävien ja soittoläksyjen valvomista, harrastuksiin kuskaamista, iltapalan laittoa, nukuttamista ja viimein itse jossain vaiheessa iltayötä omaan sänkyyn. Kuulostaako tutulle?
Kaipaan aikuiskontakteja. Sellaisia luontevia. Kaipaan sitä, että olen yhteiskunnalle hyödyllinen. Kaipaan sitä tunnetta, kun tulee kotiin työstä väsyneenä ja lapset vaativat ruokaa.
Ehkä en sittenkään ole tabula rasa. Kunpa vain pystyisin puhumaan niistä kaikista ajatuksista mitä päässä pyörii.
Nyt välipalan laittoon.
~ Pauliina
Kyllä vain, tutulta kuulostaa! :)
VastaaPoistaNiin...sain onneksi tänä iltana vähän tuulettaa itseäni.. :)
PoistaSitä kaipaa kipeimmin,sitä mitä on menettänyt/mistä on pitänyt luopua. Miksi emme elä TÄSSÄ ja NYT? Miksi emme nauti arjen pienistä iloista? Joskus ihmettelen itseäni,ja kyselen äskeisiä itseltäni. Arjen pienet ilon hetket, kantaa pitemmälle,kuin luopumisesta/menettämisestä murehtiminen. Tsemppiä arkeen,lapsuuden ystävä! Terv.K.G
VastaaPoistaElämä on... niin kait tähän voisi vastata. Täytyisi oppia onnelliseksi siitä mitä on, eikä aina odottaa jotain uutta, parempaa, isompaa.. Ehkä tähän tottuu. :)
PoistaYritä nähdä valoisat puolet tässä tilanteessa,nauti asioista joihin sulla on paremmin aikaa nyt,tämäkin vaihe on ohikiitävä elämässä,asioilla on tapana järjestyä enemmin tai myöhemmin,kai tälläkin jokin tarkoitus... <3 AR
VastaaPoista