Nyt se on tehty. Kotimme on laitettu myyntiin. Kiinteistönvälittäjä kävi eilen kuvaamassa kotiamme ja myynti-ilmoitus oli ilmestynty viime yön aikana nettiin.
(Kuumepotilas kuvassa.)
Olo on jokseenkin outo. Mitä seuraavaksi. Selvää päämäärää ei vielä ole. Odotellaan.
Keinutuoli on nähnyt ja kuullut paljon. Onpa sitä pitänyt välillä vähän fiksatakkin. Missä lie jatkaa keinumistaan..
Tämä koti on ollut meille oikeinkin sopiva. Välillä vähän ahdasta. Sopu on sijaa antanut. Hyvillä mielin luovutettaisiin uusille asukkaille.
Eniten äidin mieltä raasta se, että lapset (ja me aikuisetkin) olemme jälleen uuden edessä. Arki muuttu jokatapauksessa. On se sitten täällä nykyisessä kotikaupungissamme tai sitten uudessa kotikaupungissamme. Vaikeampaa varmasti uudessa paikassa. Vanhempana on oltava vahva, että jaksaa valaa lapsiin uskoa uusien ystävien löytymisestä. (Jos muutto edessä.)
Asuinympäristö muuttu varmasti. Jo se vaatii aikuisilta ja lapsilta totuttautumista. Uudet reitit kouluun ja kauppaan, harrastuksiin ja ystäville. Uuteen tottuminen ottaa aina aikansa.
Kristallipallo se ei ole. Varmuutta suunnalle se ei osaa antaa. Apuna voi olla. Katsotaan mihin se meidät vie.
Rauhallista viikonloppua!
~ Pauliina
