Tämä kaappi on peruja äitini kotoa. Ihana. Maalattu jokunen vuosi sitten vaaleaksi, alkuperäisen värin ollessa tumman vihreä. Kaappi on saanut sisälleen kynttilöitä, stereot, levyjä ja lehtiä.
Tuon taulun sain ottaa edellisen työpaikkani ruokalasta. Siinä on ollut kuulemma aikoinaan kirjoitettuna viikon ruokalista. Nyt siinä on pienillä neuloilla kiinnitettynä Sanna Annukan kortteja. Tarkoitusena on käydä ostamassa leimasinkeskuksesta niitä pieniä valkoisia kirjaimia, joilla voi kirjoittaa tuollaiseen tauluun. Lausekin on valmiiksi mietittynä.
Huomasitko tämän edellisestä kuvasta? Se on minun paras ystävä. Ystävä roikkuu aina kaulassani. Se on matkailmanpuhdistin. Kunto tällä hetkellä niin huono, ettei ihmisten ilmoille (kauppoihin, kirjastoon, työpaikalle..) ole mitään asiaa ilman ystävääni.
Minulle tuleva viikonloppu on täynnä uuden oppimista, sen sisäistämistä ehkä vähän ohjaajanakin oloa. Siihen sisältyy valmiit ruokapöydät ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä ympärillä. Jospa olisin sunnuntaina piirun verran fiksumpi.
Rauhallista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina. Kiitos!