Tänä iltana oli ihana ilma kuopsuttaa kukkapenkkejä. Tiedän. Auttamattoman myöhässä olen, siinäkin. Kunto ei ole antanut periksi aikasemmin. Kahden antihistamiinitabun voimalla tunnin verran kyykin penkkien ja puskien juurella.
Ensimmäistä kertaa omaehtoisesti apuaan tarjosi 8-vuotias neitomme. Ja hänestä oli todella hyötyä. Kyykki ja kaivoi siinä missä minäkin. Oltiin tehokkaita. Ja nyt on pihan kukkapenkkien ja puskien juuret viittä vaille valmiit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina. Kiitos!