puiden halailua ja vähän muuta

Viime viikolla vietettiin nuorimmaisemme, 3v, päiväkodissa kevätlauleloja. Laulujen lisäksi oli tehty toimintarastipolku, jonka päätteeksi söimme eväät. Me osallistuimme tapahtumaan koko perheellä. Laulut, hoitajien mukaan, osattiin päiväharjoituksissa oikein hyvin, mutta kun tuli aika esittää ne vanhemmille, niin ei tainut kovinkaan monen suu aueta. Jännitystä kai.

Tuumaustauko, josko sittenkin laulaisi jotakin. 

Mitä pienet edellä, sitä isommat perässä.

pikkuveli ja isoveli

Siinähän ne rakkaimmat.

lähes viimeistä viedään

Lähes viimeistä koulu- ja päiväkotiviikkoa viedään. Yhdeksän aamua jäljellä. Tämä tieto toi kaikille hyvän mielen, ja aamu käynnistykin mukavasti kaikkien osalta. Koululaiset lähtivät kouluun reippaasti ja päiväkotilaiset päiväkotiin intoa puhkuen. Liekkö syynä myös se, että lämpömittari näyttää tällä hetkellä +20 astetta. Ja aurinko ei edes paista. Ei tuule, mikä ihmeellistä täällä Pohjanmaan rannikolla.

Minä vein lapset kouluun ja päiväkotiin. Ajelin takaisin kotiin. Sairasloma jatkuu yhä vain. Tänään on lääkärissä käynti, tosin ei tämän menossa olevan sairasloman takia, siksi siis myös pienet lähtivät hoitoon. Tosin, enää pari viikkoa hoitoa jäljellä tästä keväästä, joten taidanpa viedä muinakin päivinä. Sitten ovat taas kaksi ja puoli kuukautta erossa kavereistaan. (Ehkäpä joitakin treffataan kesänkin aikana.) Minä koitan saada täällä kotona levättyä ja kerättyä voimia kesälomaa varten. (Toki kotona koko ajan riittää tekemistä!) Silloinhan sitä energiaa vaaditaan äidiltä. Mennään, tullaan, tehdään, ollaan. Koko ajan liikkeessä. Sairauteni takia kunto ja jaksaminen on täysin nollassa. Siksi siis tämä itsekkyys ja lapset hoidossa.


+20 °C
 2 m/s 
www.foreca.fi

Tuossapa ylhäällä todiste tämän hetkisestä lämpötilasta meillä päin.

Mukavaa maanantaita!

viikonloppu

Toivon teille kaikille tällaista tunnelmaa tulevalle viikonlopulle. 

vitsi

Kovasti tuossa edellisessä postauksessani puhuin sen puolesta, että aloitan kirjoittamaan toista blogia. Näin teinkin, mutta mitäs vielä. Ajattelin palata kuitenkin tänne. Mietin tämän blogin nimeä. Omatupa. Sellainenhan voi olla missä vain. Rivarissa, kerrostalossa, omakotitalossa, täällä Suomen länsirannikolla tai Amerikan itärannikolla. Joten olkoon. Blogini kertoo tästä eteen päin eilisestä, tästä ja tulevasta. Koskee se sitten lapsia, minua, kotia, rakentamista tai suunnitelmia muutta toiselle mantereelle.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla. Ja en, en totisesti tykkää tästä. Ajatukset pyörii ympyrää. Tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Totta kyllä on se, että kropan tarvii saada nyt lepoa. Vuosi on ollut hurja. Tiukilla on menty. Mutta 10 työpäivää/koulupäivää/päiväkotipäivää ja sitten se alkaa. LOMA! Lapsetkin laskevat päiviä. Ihanaa!

Mies katsellut lentoja heinäkuulle Amerikkaan. Vain itselleen. Käy vähän tutustelemassa. Jospa seuraavalla lentokerralla olisimme mukana me kaikki.

Nyt lehti kainaloon ja sohvannurkkaan.

tie toiseen blogiin

Tuossa viikonlopun aikana miehelleni "valitin", että kun niin paljon olisi ajatuksia mitä kirjoittaa tämän hetkisestä elämästä ja ajatuksista. Haluan kuitenkin pitää tämän blogin rakentamista varten. Niinpä ajattelin, että aloitan kirjoittamaan toista blogia. Osoite sinne tulee tännekkin. Pian.

blogeja...monenlaisia

Olen nyt kuukauden verran lukenut ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja. Niihin on ihan hurahtanut. Sattumalta löytyi yksi suomalainen bloggari siitäkin kaupungista, joka mahdollisesti olisi meidän tuleva kotipaikka. Ainakin muutamaksi vuodeksi.

On mielettömän kiintoisaa katsella kuvia ympäri maailmaa. On tärkeää huomata, että asuupa ihminen missä päin maailmaa tahansa, niin elämä menee eteen päin itsestään. Välillä on niitä helpompia hetkiä ja välillä lyödään päätä seinään oikein kunnolla.

Arki on vastassa joka paikassa. Onkohan minusta arjessa eläjäksi vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vieraiden ihmisten keskellä..?! Näitä ajatuksia olen pyöritellyt, paljon.  Mutta toisaalta, juuri nuo em. asiat ovat niitä, jotka vetävät puoleensa. Se kristallipallo.

back

Muutama tovi on kulunut, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Lähellä olevat tietävät, että olen käynyt läpi kohtuullisen raskaan talven. Pääasia on ollut selvitä päivästä toiseen. Mutta nyt uudella, kevään tuomalla innolla...ainakin yritän.

Sitten viime postauksen, on tapahtunut todella paljon. Isoin asia tällä hetkellä on se, että meidän raksaprojekti on laitettu jäihin muutakaksi kuukaudeksi. Miksikö? Mieheltä tiedusteltiin noin kuukausi sitten kiinnostusta lähteä töihin tuonne ison meren taakse. Niin, ja siis tarkoitus olisi, että ottaisi myös minut ja lapset mukaansa. Siksi siis kaikki muu tällä hetkellä pysähdyksissä..

Koko ajan toki teen taustatyötä myös rakentamisen suhteen, omassa mielessäni. Monta ongelmakohtaa olen saanut selvitettyä, omassa mielessäni.

Liekkö olisi kristallipallolle tarvetta? Tai sitten luotetaan siihen intuitioon mikä meille on tullut tästä ulkomaanjutusta. Mitä luulet, millainen intuitio meillä on?